 |
| OI KISSOJA! |
 |
| TÄS OLI IIIIIIIISSSSSSSSSOOOOOO ISO PATSAS!!!!!!!!!! |
 |
| OTA POIKA JÄÄTELÖÄ KU OOT KÄYNY ARMEIJASSA! |
 |
| OTA SE KUVA NOPEESTI TÄSSÄ SATTUU PEFAAN! |
 |
| LEIDIIS! ÄLYSITTEKÖ? TÄÄ OLI SIMPSAN SANONTA. |
Aamulla käveltiin parin kilometrin matka Falirakin kaupunkiin ja hypättiin bussiin, joka vei meidät Rodoksen kaupunkiin. Kävelimme ensin kaupungin satama-alueella ja kävimme katsomassa paikkaa, jossa aikoinaan on ollut Rodoksen kolossi -- niin iso Helios-auringonjumalalle omistettu patsas, että tarun mukaan laivat kulkiavat sen jalkojen lävitse satamaan! Iskä tosin kertoi, että oikeasti se patsas ei ollut aivan niin iso ja se sijaitsikin vähän eri paikassa, mutta oli kiva silti kuvitella jotain satametristä ukkoa seisomaan siihen satamaan.
Satamassa oli tosi paljon kulkukissoja, joiden hoitamiseen lahjoitin omasta kukkarostani monta kolikkoa. Sillä rahalla kissoja ruokitaan, lääkitään ja leikataan. Äiti ja isä eivät oikein antaneet silittää kissoja, kun niillä voi olla tauteja tai kirppuja, mutta osa niistä tuli silti kiehnäämään jaloissa ja silitin niitä. Yhteensä näin reissulla 45 kissaa!
Satamasta kävelimme Rodoksen vanhaan kaupunkiin, joka on yli 800 vuotta vanha paikka. Siellä oli paljon kivisiä taloja ja pikkukatuja sekä iso ritarilinna, jossa iskän kanssa käytiin. Harmi kyllä siellä ei saanut ottaa kuvia, mutta joka paikassa oli tosi paljon kultaa!
Kävimme syömässä samassa ravintolassa, jossa isä ja äiti olivat kaksi vuotta sitten omalla hääpäivälomallaan syöneet ja sain tosi hyvän pizzan. Sen jälkeen kävin ostamassa matkamuistoksi magneetin, jossa on lämpömittari, kissan kuva ja Rodoksen linoitus ja lisäksi ostin puisen ritarimiekan.
Olisimme halunneet palata hotellille merta pitkin lautalla, mutta harmi kyllä lauttavuorot meidän lähisatamaan alkavat vasta ensi viikolla. Palasimme siis Falirakiin bussilla ja kun oltiin perillä, sain syödä ihan sairaan hyvän Nutella-jätskin! Sitten tulimme taksilla takaisin hotellille, kun emme enää jaksaneet kävellä. Äidin kellon mukaan olimme jo kävelleet yli kymmenen kilometriä, mutta jaksoin silti uimaan!
Äiti lupasi, että saan tehdä läksyt ja kirjoittaa kuvatekstit huomenna (lisäys: jaksoinkin tänään ja kirjoitin eilisenkin kuvatekstit). Nyt vielä leikin Allun kanssa hetken. Viikko alkaa lähestyä loppuaan ja aika on mennyt tosi nopeasti. Kiva kuitenkin nähdä kavereita taas pian!
T: Kalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti